Energiaa ja katkenneita jouhia

Minulla on jo vuosia ollut tapana käydä joulukonserteissa joulua edeltävinä aikoina. Tänä vuonna tapa meinasi jäädä toteuttamatta. Onnekseni tajusin, mitä oli tarjolla: Diandran joulukonsertti Kerran joulukuun aikaan. Ei muuta kuin viime keskiviikkona nokka kohti Vaasaa. Diandraa jo pitkään seuranneena odotin valoisaa konserttia. Kaiken kiireen ja stressin jälkeen, on hyvä antaa aikaa itselleen, mutta samalla pelkäsin niitä koskettavampia joululauluja, sillä tunnevyöry voi kohdallani olla tämän joulun alla melkoinen.

Diandra on artisti, joka osaa laittaa yleisöön eloa, eikä välitä ihan pienistä. Kun viulun johto tarttuu korkoihin ja pitkän mekon helmoihin, siten se on niin, ja spiikkaus jatkuu itselle naurahdellen. Jos joku yleisöstä kuvitteli, että voi vain nauttia rauhassa tunnelmallisesta joulumusiikista, oli täysin väärässä. Diandra kyseli yleisöltä kuka odottaa joulua samalla, kun tarkka katse etsi nousevia käsiä ja joo-vastauksia. Saipa yleisö kehotuksen tulemaan lauluun mukaankin – ja niin myös tapahtui. Jos olisi ne minun jo aiemmissa bloggauksissani peräänkuuluttamani alaslaskettavat istuimet, olisi yleisö voinut nousta seisomaan ja tanssimaankin tahdikkaimpien kipaleitten tahtiin. Sana joulukonsertti ilmeisesti pitää sisällään käyttäytymismallin istumisesta. Siihen nähden taputukset rytmiä antamassa, usean biisin aikana, on kova juttu.

Diandra lupasi konsertin alussa niin uusia kuin perinteisiä joululauluja sekä tunnelmallista tulkintaa että menevämpiä kipaleita. Didi on sanansa mittainen nainen. Konsertin kappalelistaus piti sisällään niin 2000-luvun joululauluja, Disneyn elokuvasta tutuksi tulleen kappaleen kuin ensimmäisen radiossa kuullun joululaulun. Ja siinä missä Varpunen jouluaamuna ja Hiutaleet tarjosivat herkempää tunnelmaa, menoa tarjosikin sitten yllin kyllin yllättäen Heinillä härkien, jonka uuteen sovitukseen oli otettu mukaan euroviisusäveliäkin. Kun tuon kappaleen jälkeen Diandra nyppi parit irti katkenneet jouhet viulun jousestaan spiikissään selittäen asiasta, yleisöstä kuului miehen tokaisu: ”Hurja mimmi!”. Ja sitä Diandra onkin.

Diandrassa on rokkia enemmän kuin monessa rokkarissa ja munaa enemmän kuin räppäreissä. Silti Diandraa kuvataan sanoilla ihana, söpö ja suloinen. Hän on kyllä kaikkea näitäkin, mutta hänessä on muutakin, mitä nykyinen imago ei kunnolla tuo esille. Olen jo hyvän aikaa ihmetellyt milloin Didin imagoa muutetaan astetta aikuisempaan tyyliin, sillä hänestä on valloittamaan rokkifestivaalit ja jäähallit. Sen ovat osoittaneet hetket Cheekin feataajana. Onneksi Nada ja Huitoo tuovat esille Diandran energisempää ja aikuisempaa puolta.

Ainakin joulukonsertissa energisyys nousi esiin voimakkaana. Diandra itse sanoi, että menevää ja energistä hetkeä esiintyjät olivatkin hakeneet konsertilta. Menoa ja energiaa yleisö saikin. Sitä ilmensi kahden naisen keskustelu konsertin jälkeen: ”Saatiinko tästä energiaa?” ”Saatiin!”. Keikan jälkeen itselläni oli päällimmäisenä iloinen ja energinen tunne.

Hyvänä lisänä konserttiin olisi ollut fanituotemyynti, josta olisi voinut ostaa esimerkiksi Diandran joululevyn tai muita konserttimuistoja. Onneksi joululevyn löysin isommasta marketista, niin olen voinut palata näihin upeisiin tunnelmiin joulusiivousta tehdessäni. 

Energistä ja nautinnollista joulua ja mahtavaa alkavaa vuotta!