Kiusaamisen kaiut

Tällä viikolla vietetään rasisminvastaista viikkoa. Maanantaiaamuna 11-vuotias Valtteri kertoi Ylen Aamu-tv:ssa omista kokemuksistaan. Kun kuuntelin Valtterin kertomusta elämästään, samastuin. Oikeastaan rasistinen käytös on kiusaamista. Pääsääntöisestihän kiusaamista tapahtuu, kun joku on erilainen kuin muut. Koin koulukiusaamista 7,5 vuoden, tai kahdeksan ja puolen vuoden ajan, riippuen siitä, mistä tilanteesta kiusaamisen katsookaan alkaneeksi. Syy kiusaamiseeni oli fyysinen ominaisuuteni, jonka vuoksi olin mukamas erilainen kuin muut.

Jätkät nimittelivät, likat syrjivät. En kuulunut mihinkään jengiin tai joukkoon. Pahin nimittelysana oli spitaalinen. Kiusaa se pienikin kiusa – kengän piilottamista koulussa ja takin piilottamista bileissä. Vasta muutama vuosi sitten aloin käyttämään erilaisia sinisen sävyjä, kun ykkös-kakkosella muut luokkalaiset tytöt pitivät minun kirkkaansinistä reppua poikien värinä. Tytöllä kun olisi pitänyt olla pinkki.

Voin sanoa samoin kuin Valtteri: ”Nimittely ei tunnu hyvältä ja se on vähän ahdistavaa. Sitä on tapahtunut sen verran useasti, ettei siitä jaksa enää välittää.” En välittänyt, vaikka sattui. Opin pitämään itkun sisällä, vaikka kuinka itketti pahat teot ja sanat. Päätin, että näytän vielä, että minustakin on johonkin. Sillä sisulla olen puskenut läpi elämän vaikeuksien.

Pitkään ajattelin, että kiusaamisen takia pystyin kohtaamaan haasteellisia aikoja elämässäni.  Sieltä sisukkuuteni kumpuaa. Oikeasti kiusaaminen vaikutti elämässäni moneen asiaan ikävästi. Kiusaamisen takia en voi samaistua muiden kokemuksiin teinirakkaudesta. Kiusaamisen takia minusta muuttui ujo ja arka. En uskaltanut osallistua opiskelurientoihin, kun pelkäsin muiden tajuavan erilaisuuteni. Senhän ”tiesin”, mitä siitä voi seurata! Uusiin ihmisiin oli vaikea tutustua. Kesti lähes 20 vuotta, että palauduin takaisin siksi sosiaaliseksi ja ihmiskontaktia pelkäämättömäksi, sanavalmiiksi Reetaksi, joka olin ollut ennen kouluaikaa.

Kiusaamisen ”ansiosta” ystävät ovat minulle tärkeitä. Ne, joille kerron henkilökohtaiset ja arimmatkin asiat elämässäni, ovat päässeet sydämeeni. Kun on kohdannut huonoa käytöstä, syrjintää ja yksinäisyyttä, niin mieluummin auttaa muita, tukee ja tykkää.

Kiusaamiseni aloittamisesta en niinkään syytä ikätovereitani, vaan vanhempia, jotka antavat eväät lastensa ajatus- ja käyttäytymistapoihin. Aikuisilta lapsi tajuaa, että joku on jonkin ominaisuuden takia huonompi, erilainen. 

Ajattelin naiivisti yläasteelle siirtyessäni, että kiusaaminen loppuu, kun piirit laajenevat. Toisin kävi. Nopeasti murkkuikäisten keskuudessa levisi tieto erilaisuudestani ja, että olen helppo kohde. Tosin teinit ovat kuin kanalan väki, oma asema pitää saada ja pitää jengissä. Koko laumalla pitää olla nokkimisjärjestys. Tunkion kuninkaiden ei tarvinnut kiusata minua, lähes kynittyä kanaa, näin mielikuvallisesti ilmaistuna. Sitä ihmettelen yhä, että mikä henkinen kasvu koko laumalla tapahtui ysin puolivälissä, kun kiusaaminen loppui kertaheitolla.

En ymmärrä tarvetta pönkittää itsetuntoa toisen kustannuksella. Sitä, että tuodaan esille omaa paremmuutta, ylivertaisuutta suhteessa toiseen, henkilöön tai ryhmään, lyttäämällä tätä. Miksi pitää luokitella ihmisiä erilaisuustyypin perusteella? Miksi erilaisuutta on niin vaikea ymmärtää ja hyväksyä, sillä kaikkihan me olemme erilaisia?  Ketään meistä ei ole veistetty samasta puusta. Kaikki me olemme erilaisia, ja siksi niin samanlaisia. Jokainen on ainutlaatuinen, ja juuri sen takia niin arvokas. 

Elastinen  feat. Robin: Vahva

Mut viimesenä valittiin, kun koulujengeillä pelattiin
Muute harvoin ees huomattiin, takarivis piirtelin pulpettiin (Oo-ooh) 

Mä kasvoin siel missä kukaan ei tienny mitä meist tulee 
ei ollu pressuree, lähin kouluu reissulle
Luotettu ystävä, kulmilla tää kundi oli
mut on myös toisilleen julmia nää juniorit
Asettu paineet, status ja maine
pikkujäbät sisältä vasta rakennusvaihees
Kun aina voimat ei riittäny mulla
nää sanat mun ois pitäny kuulla:

Ne on nähnyt vasta kuoresi, eikä vielä tiedä mitä sisälläs on
Nyt leuka pystyyn, et saa säikähtää, tai piiloon vetäytyä
Susta kasvaa vielä vahva peloton 

Mä vedin puoleeni vaikeuksii
mut kasvoin vastoin odotuksii
Ja kovaa kuormaa ja kuumotusta opinnot tuotti
mä en sopinu muottiin
mut osuin nuottiin 
Niin löysin reittini 
se on selkeetä harvoille
Tää on meille hiljasille ja epävarmoille
Sä peittelet sitä mitä oot
leuka pystyyn nii löydät vielä oikeille reiteille
Älä peesaa tai mukaudu vaan
ei kukaan muu saa sun liekkiäs tukahduttaa
Potentiaali vasta oottaa toteutumistaan 
kaikki on mahollista kun löytyy rohkeus julistaa
Sun tarinas ei tuu päättyy tähän 
pikkujäbä pidä pää kylmänä. 

Ne on nähnyt vasta kuoresi, eikä vielä tiedä mitä sisälläs on
Nyt leuka pystyyn, et saa säikähtää, tai piiloon vetäytyä
Susta kasvaa vielä vahva peloton
Se vie aikaa ja vuodet saa sut monta kertaa melkee luovuttaa
Jos pystyisin, sua kantaisin
Ne on nähnyt vasta kuoresi, eikä vielä tiedä mitä sisälläs on
Ne on nähnyt vasta kuoresi, eikä vielä tiedä mitä sisälläs on
Nyt leuka pystyyn, et saa säikähtää, tai piiloon vetäytyä
Susta kasvaa vielä vahva peloton