Metsien omistajuuden monet muodot

Metsä – jykevä sana, joka sujahtelee niin laulujen sanoissa kuin poliittisissa keskusteluissa. Metsillä on vaikutusta talouteen, biotalouteen ja ilmastonmuutoksen estämiseen. Suomen metsistä 60 prosenttia on yksityisten metsänomistajien hallussa. Näin olemme paljon vartijoina, minäkin yhtenä muiden joukossa. Olen käynyt erilaisissa metsiin liittyvissä tilaisuuksissa omistajuuteni vuosien varrella. Pitkään joukossa olen nuorehkona naisena ollut selkeästi erottuva. Pikku hiljaa tilanne alkaa muuttua. Metsänomistajakunnassa onkin tapahtunut muutosta. Lisäksi metsien käyttö on monipuolistunut. Omistajien tavoitteet ja arvot ovat monipuolistuneet. Perinteisten metsähyötysektoreiden lisäksi metsiä hyödynnetään luontomatkailuun, green careen ja luonnontuotealalla.

Metsien käytöstä yhteiskunnassa keskustellessa ihmiset jaetaan näkemystensä perusteella puolesta ja vastaan -asetelmiin. Keskusteluun on hyvä saada uusia näkökulmia. Yksi tällainen on ehdottomasti Anne Matilaisen väitöskirja Yksityismetsiä kohtaan koettu psykologinen omistajuus, jonka väitöstilaisuus oli Seinäjoella 12. huhtikuuta. Aihe kiinnosti minua oman metsänomistajuuteni sekä virkistys- ja kuntoilukäyttöön metsiä hyödyntäjän näkökulmasta, mutta tällä on paljon annettavaa yhteiskunnalliseen keskusteluunkin. Jälkimmäisen nosti myös esiin vastaväittelijänä toiminut Lappeenrannan teknisen yliopiston professori Iiro Jussila, joka puhui suomalaisten moninaisesta metsäsuhteesta. Metsä koetaan monin tavoin tärkeänä: Se on vihreää kultaa, hiilinielu ja osa suomalaisuutta. Näin työllä on mahdollisuutta myötävaikuttaa nykyiseen tilanteeseen ja saada metsänomistajien omaa ääntä keskusteluun. Toisaalta väittelijä Matilainen huomautti, että psykologinen omistajuus on ilmiö, joka tulee ilmi metsänomistajien lisäksi myös muilla. Tämän takia monelle metsä on merkityksellinen.

Väitöskirjassaan Matilainen tutki metsänomistajien lisäksi luontomatkailuyrittäjien tunteita metsiä kohtaan ja vaikutusta heidän käyttäytymiseen. Psykologinen omistajuus laajentaa näkökulmia metsäkeskusteluihin ja tuo uusia tutkimuskohteita. Psykologisen omistajuuden ymmärtämisellä on paikkansa esimerkiksi erilaisissa konflikteissa ja niiden ennaltaehkäisyssä. Psykologinen omistajuus on tunnetta jonkin kuulumisesta henkilölle, ”kuuluu minulle” ”on minua” -ajattelua, johon ei välttämättä liity laillinen omistajuus. Kuitenkaan se ei salli toteuttaa kaikkea, mitä laillinen omistajuus sallisi.

Psykologisen omistajuuden lähikäsitteitä ovat paikan merkitys, kuulumisen tunne, psykologinen etäisyys, reviirikäyttäytyminen ja nimby-ilmiö. Paikan merkitys tarkoittaa tietyn paikan merkitystä henkilölle, kuulumisen tunne taas tunnetta kuulua johonkin. Reviirikäyttäytymisessä tietty alue koetaan omana niin, että se vaikuttaa käyttäytymiseenkin. Nimby-ilmiö tuo esille fyysisyyden ja läheisyyden merkityksen: tuulivoimala voidaan kokea hyvänä, kunhan ei ole lähellä omaa asuinseutua. Psykologinen etäisyys taas kuvaa kuinka kaukana henkilö tuntee olevansa jostakin asiasta tai paikasta. Nämä lähikäsitteet voidaan nähdä Matilaisen mukaan psykologisen omistajuuden osina, Nimby-ilmiö ja reviirikäyttäytyminen jopa seurauksina.

Tutkimuksessa selvisi, että metsäomistajuus suvun kautta tulleena liittyy pitkälti ihmisen identiteettiin, ja metsäomistajuutta ajatellessa jatkumona se on psykologista omistajuutta. Sekä metsäomistajat että luontomatkailuyrittäjät tutkimuksen perusteella kokevat psykologista omistajuutta metsiään tai käyttämiään metsiään kohtaan. Toisaalta siinä havaittiin, että kaikki metsänomistajat eivät koe tällaista tunnekokemusta. Matilaisen työn perusteella psykologisella omistajuudella näyttäisi olevan vaikutusta ryhmien käyttäytymiseen. Yhteistyösuhteissa ja konfliktitilanteissa liittyen metsien hyödyntämiseen auttoi psykologisen omistajuuden käsittelemisen ymmärtäminen, jolloin voitiin puhua jopa jaetusta psykologisesta omistajuudesta.

Väitöstilaisuus kokemuksena ja ajatuksiani työstä

Väitöstilaisuus on mielenkiintoinen kokemus, jossa pääsee oppimaan uusia asioita ja kuulemaan ammattilaisten näkemyksiä aiheesta. Matilaisen tilaisuudessa kustos Pasi Puttonen Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitokselta avasi tilaisuuden, jonka jälkeen väittelijä esitteli työnsä. Vastaväittelijä Jussila avasi omat näkemyksensä työstä ja esitti kysymyksiä sivuittain läpi väitöskirjan iltapäivän parituntisen aikana. Hän huomioi niin sanoin kuin katsein yleisöäkin ja ylläpiti tunnelmaa niin leppoisana kuin tilaisuuden luonne antoi myöden. Ennen kustoksen tilaisuuden päätöstä vastaväittelijä esitteli työn ansiot ja puutteet lyhyessä puheessaan, jossa totesi väitöskirjan hyväksytyksi. Tilaisuudessa sai hienosti kuvan aiheesta ja pystyi jopa itse muodostamaan siitä oman käsityksensä.

Matilaisen työ on minustakin ansiokas, sillä psykologisen omistajuus on sitoutumista hyvään toimintaan kyseisessä kohteessa henkilöstä käsin tarkasteltuna – kuka nyt omaa pesäänsä haluaisi tuhota. Psykologinen omistajuus käsitteenä ja tässä asiayhteydessä lisää ymmärrystä ihmisen käyttäytymiseen ja ratkaisujen muodostamiseen. Kun psykologinen omistajuus huomioidaan, se lisää osapuolten aitoa saavutettavuutta ja toimijuutta suhteessa yhteiskunnan vaatimuksiin ja tavoitteisiin. Näin voidaan vaikuttaa esimerkiksi metsäomistajien päätösten tekoon ja luonnonvarakeskusteluun.

Matilainen on kirjoittanut väitöskirjansa englanniksi, jotta aihe voidaan viedä kansainväliselle kentälle. Tämä kuitenkin haittaa asian esilletuontia ja keskusteluun saattamista Suomessa. Suosittelen ainakin tulevalle ympäristöministerille väitöskirjan lukemista. Hyvä olisi myös kertoa aiheesta metsäomistajille, sillä tämä laittaa pohtimaan omia omistajuuden käsityksiä ja omia ratkaisuja metsiensä suhteen. Itse ainakin aloin muun muassa pohtia psykologista omistajuutta omiin metsiini sekä paikan merkitystä suhteessa metsiin, joissa käyn liikkumassa. Kuulostikin oudolta, ettei haastatelluille kerrota tuloksista kuin vain pyynnöstä. Perusteluna Matilaisella oli, että he ovat ympäri Suomea. Näin heille on mahdotonta informoida tuloksista. Tietoyhteiskunnassa etäyhteydet ja webinaarit ovat jo arkipäivää, joten selitys tuntui ainakin minusta ontuvalta. Tämä on tärkeä aihe, varsinkin nyt ilmastomuutos-ratkaisujen toteuttamisten aikakautena, ja siksi psykologisesta omistajuudesta tulee pitää ääntä ja viedä käsitteen huomioimisena keskustelujen käyttöön. Vastaväittelijäkin mietti poliittista ratkaisua, jossa vahvistettaisiin psykologista omistajuutta. Matilainen puolestaan pohti jatkotutkimusta, jossa selvitettäisiin psykologiseen omistajuuteen vaikuttamista.  Työ psykologisen omistajuuden käyttämiseksi onkin vasta alussa, vaikka tämän työn ansiosta se on nyt otettu huomioon.