Minun tulevaisuus – tulevaisuuteni alussa 2.0

Osallistuin marraskuun alussa Lahden ammattikorkeakoulun uudella kampiuksella Minun tulevaisuuteni -seminaariin, jossa oli LAMKin alumneja kertomassa omasta urastaan, onnistumisistaan sekä yrittäjyydestään. Lisäksi tilaisuudessa tulevaisuustutkija Ilkka Halaja kertoili faktoja osaamisen, työn ja työkulttuurin uudesta aikakaudesta.

 

Tilaisuuden aloitti Kari Härkönen otsikolla Brändi nimeltä Brädi. Hän kertoi taipaleestaan artistina ja suomiräpin noususta. Vaikka Brädi onkin ”vain” lähinnä genreä seuraavalle yleisölle tuttu, on päässyt Cheekin siipimiehenä kokemaan Suomen yhden ykkösartistin matkan. Täytyy kyllä tunnustaa, että kylmät väreet menivät pitkin kehoa ja Elastisen tyyppinen hymy kohosi kasvoilleni, kun Brädi muisteli 2014 Olympiastadionin konserttia, joka vielä päättyi uskomattomaan ukkoskuuroon mahtavien salamoiden kera. Tämä tarjosikin elämyksellisille hetkille vielä jotain sellaista ekstraa, jota ei vaan voi unohtaa ikinä. Härkönen kävi läpi myös omaa soolouraansa sekä Lahti Unitedin alkutaivalta, jossa Kapa on voinut tarjota osaamistaan värin, ulkoasun, viestinnän ja merchandisen osalta. Jälkimmäisen muuten huomaa!

 

Kun oli mahdollisuus kysyä, niin käytin tilaisuutta toki hyväkseni. Halusin tietää miten Kari näkee Brädi-brändinsä elinkaaren. Tähän hän ei oikein osannut suoraan vastata, mutta olenkin huomannut tämän monen artistin kohdalla. Omaa itseään on vaikeaa erottaa brändistä ja pohtia brändin muuttumista suhteessa brändin taipaleeseen. Helposti puhuukin omasta elämänhistoriastaan. Kapa tosin sanoi, että on muuttunut niin sisäisesti kuin ulkoisesti uransa aikana. Hän korosti, että on artistina omana itsestään, omin elämänarvoin. Senkin näkee selkeästi – hän on todella aito. Härkönen toivoi, että omaisi enemmän rohkeutta, ettei välttäisi riskejä liiaksi. Brädi myös pohti, että olisi voinut aloittaa soolouransa nykyistä aiemmin. Toisaalta hän totesi oppineensa Jaren rinnalla paljon. 

 

Inodean Petra Ruoniemi antoi oman tarinansa jälkeen viisi hyvää vinkkiä opiskelijoille tulevaisuuteen:

USKALLA

OLE

Lopuksi hän muistutti: 

Voin ainakin sanoa, että omalla matkallani olen kokeillut – useampaankin kertaan, olen pyytänyt apua ja ollut rehellinen. Viimeisimpien vuosien vaiheiden jälkeen mikään muutos ei enää haittaa minua. Mokaa mietin tämänkin kohdalla. Minulta kerran kysyttiin yhdessä työhaastattelussa, mitä mokia olen tehnyt. Mokan synonyymeinä pidetään ainakin seuraavia sanoja: asiavirhe, epäonnistuminen, erehdys, erhe, fiasko, floppi, hama, möhläys, toilaus, töppi, töppäys, huti, lipsaus, munaus ja virhe. Ironisesti voisin todeta, että olen onnistunut möhlimään koko urataipaleeni. Ensin yritin päästä media- ja viestintäalan korkeakouluun vuosia aina jääden pisteen tai kolmen pisteen päähän opiskelupaikasta. Kun lopulta sitten pääsin mediatuotannon koulutukseen epätäydellisellä ennakkotehtävällä, menin valitsemaan henkilöbrändäämisen tv- ja elokuvatuottajuuden sijaan. Enkä silloin osannut etsiä myöhemmin niin tarpeellisia harjoitustuotanto- ja työharjoittelupaikkoja alan merkittävistä yrityksistä. Valmistuin 2008 maailmanlaajuiseen taloudelliseen kriisitilanteeseen vailla kunnon työkokemusta, lukuisista projekteista huolimatta, medianomi-ruuhkaan. Oli tuolloin jälleen kokeiltava uusia reittejä. Onnekseni parin mutkan kautta pääsin viestintätieteiden maisteriohjelmaan. Työharjoitteluissa toimin festivaalien viestinnässä ja asiakaspalvelussa, mitkä vaikuttivat tuleviin valintoihini. Gradun tapaus hajosi kesken työni, samoin kannettava. Lopulta vedin työni kesken arvostelun, kun kirjoitelma ei vastannut omaa tasoani, eikä tuntunut minun tekemältäni edes. 

 

Tuli tunne, että kyllä kaikki natsaa, kun pystyin valitsemaan kahdesta eri työpaikasta eri puolilla Suomea. Valitsin tuolloin asuinpaikakseni Seinäjoen. Vuoden 2014 alussa taas olisin voinut päästä kahteen muuhunkin paikkaan, mutta vastasin kyllä festivaalitiedotukselle ja -markkinoinnille. Tiedotettavien ja markkinoitavien suuri määrä ei niinkään ole ollut se haasteellisin seikka tuona aikana, vaan omasta työpanoksesta riippumattomat tilanteet. Toisaalta tuossa työssä yksittäisiä kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta, suurin oikea mokani on ollut päästää julkiseksi festivaalitunnelmavideo, jossa muuan yhtyeen esiintymisen ääni särkyi. Tämä vaikutti negatiivisesti tietyn tahon artistien näkyvyyteen festivaalin somessa, vaikka ongelma korjattiinkin.  Pidempiaikaisen festivaalityön loputtua kokeilin siipiäni itsenäisen bränditutkimuksen parissa, mutta jouduin valtavan työmäärän jälkeen laittamaan aineistot mappi ööhön minusta riippumattomista syistä johtuen, jälleen kerran. Oikeasti inhoan yli kaiken tuota sanakolmikkoa. 

 

Tuon iskun jälkeen koin toisen, henkilökohtaisemman, mustan hetken menettäessäni itselleni rakkaan läheisen. Nuo hetket toivat mukanaan vuoden, jonka vain yritin selvitä. Viime vuonna aloitin ensin musiikkimanagerin erikoistumisopinnot, jossa minulla oli kolmekin artistitapausta. Epäonnisten vaiheiden jälkeen oli oikeasti vaikeata olla raadin edessä kertomassa henkilöbrändäämisestä kurssilaisten pyynnöstä ilman tapausta, kun vastaan tuli negatiivisten kommenttien tulisarja. Viime vuoden aikana olin käynyt läpi kolarin aiheuttamat haasteet kuin asunnon jättämisen problematiikan, mutta olin aloittanut myös toiset opinnot palvelu- ja informaatiomuotoilun parissa. Tänään vihdoin näyttää, että loppu häämöttää noissakin opinnoissa. Odotan uutta vuotta, sillä se on tulevaisuuteni uusi alku 2.0.

 

Koska oma elämäni on ollut alamäkistä, oli mukava kuulla miten Avenla Groupin Thomas Salokangas kertoi yrittäjätarinassaan niin ikään kokemistaan notkahduksista, vaikka hänen kohdallaan tarinan tämän hetkinen olosuhde onkin onnellisessa tilanteessa. Hänen diasarjassaan oli teksti, The distance between your dreams and reality is called action. Vaikka itsestä välillä kyllä tuntuu, ettei toiminta yksin riitä, ellei saa edes yhtään vetoapua. Anna Heino taas kertoi Minun tulevaisuuteni -tilaisuudessa etäyhteyden välityksellä muotoilijan yrityksen tarinan kahdessa eri maassa. Hän myös antoi vinkkejä yrittäjänä toimijuuteen ulkomailla. Ilkka Halajan puheenvuoro oli näkemys tulevaisuuden ja nykyajan murroksen työympäristöistä ja töistä. Hän puhui koneiden ja tekoälyn vaikutuksista, älykkään ympäristön mahdollisuuksista sekä ennen kaikkea vuorovaikutuksen osuudesta töissä niin työkavereiden, johdon kuin asiakkaiden kanssa. Minua inspiroi tämä osuus valtavasti, sillä Halaja puhui paljon arvon rakentumisesta vuorovaikutussuhteissa asiakkaisiin, ja työntekijöiden artistisuudesta jokaisessa työssä tarjoten VAU-efektejä. Halaja jakoi ihmiset padonrakentajiin ja sillanrakentajiin. Näistä sillanrakentajille löytyy kyllä töitä, sillä he ovat auttamassa toisia, edesauttamassa kehitystä ja esittämässä innovoivia kysymyksiä. Näen itseni näistä kahdesta kyllä sillanrakentajana.

 

Kun taas kuuntelin keskustelua tulevaisyyden työstä ja työnhausta, mietin olenko sittenkin kouluttautunut aivan väärään aikaan ja aivan väärälle alalle. Pelastaako palvelu- ja informaatiomuotoilu minut ikuiselta opiskelulta? Sain itseni kiinni kielteisestä ajattelutavasta tajuten kuitenkin, että elämäni epäonnen vuodet ovat onnistuneet nakertamaan uskoani tulevaan, vaikka alati teen kaikkeni, että suunta kääntyisi myötämäkeen ja suossa sekä risukossa rämpiminen loppuisi. Innostuneisuudesta, energisyydestä ja toimeliaisuudesta ei ainakaan jää kiinni, että edes yksi työnantaja ymmärtäisi, ettei se haastatteluun pääsy ole palkinto, niin kuin eräs haastattelija minulle totesi. Olen identiteetiltäni brändiasiantuntija ja informaatiomuotoilija. Kirjoitin uuteen työhakemukseen, että ”Olen lähtökuopissa kuin nälkäinen leijona vaanimassa uutta tilaisuuttani näyttää kynteni markkinoinnin maailmassa.” ”Tuli sisälläni palaa halusta laittaa tassut toimimaan informaation muovailemisen ja leviämisen hyväksi.”