Pohdintaa uuden ajan alussa

Minun noin puolentoista vuoden pituiseksi osoittautunut rupeama festivaalimarkkinoinnissa ja -tiedotuksessa päättyi nyt syyskuun alussa. Tapahtumatuotannossa työskentelemistä lähdinkin tavoittelemaan vuonna 2004, kun tuoreena mediatuotannon suuntautumisvaihtoehdon opiskelijana päätin keskittää opintoni tapahtumatuotannon ja henkilöbrandayksen näkökulmiin. Niin tähän aikaan kuin viimeiseen puoleentoista vuoteen mahtuu niin hyviä kuin huonoja hetkiä sekä onnistumisia ja niitä kehittämisen paikkoja.

Peräänkuulutan työhauissani kehittymisen ja kehittämisen mahdollisuuksia. Uskonkin elinikäiseen oppimiseen. Jos ei yritä, ei voi onnistuakaan ja oppia uutta. Tänään on aika pohtia, mitä olen vuosien saatossa oppinut ja missä kehittynyt sekä mitä huomioita tehnyt viestintätyön toteuttamisessa.

Vaikka markkinoinnin opintoja takana minulla olikin, niin viestintätieteilijänä, en kokenut markkinoinnin olleen vahvin alani. Silti juuri kehittymisen nälässä halusin kokeilla uppoanko suonsilmään, kun tartuin markkinointihommiin Loud N’ Live Promotionsilla keväällä 2014. Aluksi se taisi näyttää, ja rehellisyyden nimissä sanottava tuntuikin, ettei työstäni mitään tule. Periksi antamattomalla sisulla, mikä minua on puskenut eteenpäin koko elämäni, jatkoin vaikeiden hetkien läpi. Lopulta puolen vuoden työsuhde muuttui puolentoista vuoden mittaiseksi. Tuona aikana ymmärsin markkinoinnin ja myynnin välisen yhteyden sekä markkinoinnin ajoituksen tärkeyden selkeämmin kuin mistään oppikirjasta ikinä. Tähän maailmaan minut veikin pääpromoottori Kalle Keskinen, jonka kanssa kiinteästi toimiessani opin rakastamaan markkinointia ja markkinoinnin suunnittelua.

Jos ei festivaalien tunnelmaa ja työtä itse tapahtumissa oteta huomioon, niin parhainta antia Loud-aikana on ollut juuri markkinointi- ja tiedotustyöt tärkeimmän työtoverin ja esimiehen kanssa. Kun yhteistyö alais-esimies-suhteessa on onnistunut, niin työkin sujuu moitteetta.

Paljon puhutaan työntekijä- ja alaistaidoista, mutta yhtä tärkeätä on myös esimiestaidot. Itse huomasin tämän ollessani harjoittelijoiden esimiehenä. Pitää miettiä tarkkaan, miten kehittämiskohteista mainitsee ja milloin. Varsinkin kun viestittelee pelkän sähköpostin varassa, eikä tunne toista niin hyvin. Itse uskon avoimuuteen ja lähestyttävyyteen. Toivon, että graafikko-, koodari- ja markkinointiharjoittelijat ovat voineet kertoa minulle ongelmista avoimesti ja rehellisesti. Olen ainakin tarttunut tietooni saamiini ongelmiin, jotta ne on voitu selvittää. Olen omalta osaltani huomannut, että lähden tarmolla hakemaan parannuksia ja kulkemaan kehittävää polkua kohden, kun saan tietää, missä olen onnistunut. Jos alainen ei tiedä, mikä hänen tekemisessään koetaan hyväksi, ei hän voin kehittyä ja vahvistaa sitä suuntaa työnteossaan. Jos moitetta halutaan sanoa, on mietittävä tarkkaan, miten sen ilmaisee. Vaikkei esimiehen ja alaisen tarvitsekaan olla bestiksiä, olisi hyvä esimiehen edes vähän tietää, mitä alaisen elämässä tapahtuu. Vaikeimmat tilanteet henkilökohtaisessa elämässä eivät voi olla vaikuttamatta työhön ja tapaan ottaa vastaan asioita, vaikka kuinka yrittäisikin keskittyä työntekoon.

Viimeisen puolentoista vuoden ajan Kalle Keskinen oli tärkein työtoverini, mutta ensisijaisesti esimieheni. Tärkeintä oli, että työt etenivät ajan ja kellon juostessa eteenpäin. Siitä piti kumpikin vuorollaan huolen. Kiivas työtahti ja tiukka tapa tehdä töitä eivät olleet ehkä se otollisin maaperä allekirjoittaneen, perfektionistisuuteen taipuvan opetella armollisuutta itseään kohtaan. Tietyissä tilanteissa se on onnistunut, toisissa taas ei.  

Aloin ansioluetteloani uusiessa pohtimaan yleisesti niitä työtehtäviä, mitä olen työurallani saanut tehdä, mitä kaikkea esimerkiksi viestinnän työssä on huomioitava. Esimerkiksi on tärkeää, että valittu viestintätyyli säilyy sosiaalisen median kanavissa, jotta seuraajien on helpompi mieltää brandikuva. Samanlainen viestintätyyli tuo myös jatkuvuutta. Viestintätyylin lisäksi on hyvä säilyttää myös valittu visuaalinen ilme, juurikin vahvistamaan brandikuvaa. Tämän vuoksi onkin tärkeää, ettei visuaalisia kuvia tee ihan kuka tahansa. Näiden seikkojen vuoksi on hyvä markkinointisuunnitelman lisäksi olla olemassa viestintäsuunnitelma, jos syystä tai toisesta päivitysvastuussa oleva henkilö ei voikaan päivittää. Viestintäsuunnitelman avulla organisaatiolla olisi tiedossa mitä milloinkin tiedotettaisiin ja minkä kanavan kautta. Sama teksti tiedotteena ja Facebook-päivityksenä ei pääsääntöisesti toimi. Kanavan ominaisuudet on huomioitava.  Samoin esimerkiksi graafinen suunnittelija tietää, mitä kuvia häneltä kaivataan ja milloin vahvistamaan sanallista viestintää.

Tiedotussuunnitelman avulla puolestaan myös muilla toimijoilla, joiden työtä tiedottaminen koskee, on mahdollista vaikuttaa tiedotteen sisältöön, kun tiedetään ennalta mitä ja milloin tiedotetaan. Lisäksi tällöin sosiaalisen median palveluiden päivittäjien ja tiedotuksen yhteistyö vahvistuu. Tämä puolestaan tuo esille ulkoisen viestinnän onnistumisen yhden tärkeimmistä seikoista: sisäisen viestinnän. Mitä paremmin tiedotuspuoli tietää, mitä organisaatiossa tapahtuu, sen paremmin sieltä osataan reagoida, mitä kannattaa tiedottaa ja milloin. Kun taas päivittäjätietävät milloin tiedotteita on tulossa, he voivat rytmittää ne omaan virtaansa.

On myös hyvä muistaa, että hyvällä tiedotteella ei ole sattumalta tietynlaista rakennetta. Median uutiskriteereiden kannalta on lisäksi hyvä miettiä mihin järjestykseen tiedotteen asiat laitetaan – hyvä ja nostettava asia ensin, häivytettävä, mutta ilmoitettava asia sekä vähemmän tärkeä lopuksi.

Viimeinen puolitoista vuotta teki minusta nopean tiedotteen tekijän. Kun on useampi samantyyppinen tiedotettava asia, pysyy tekstin rakennekin suhteellisen paljon samanlaisena. Vielä kun pystyisin ratkaisemaan yhtälön: kiire ja väsyneisyys yhdistettynä kirjoitusvirheiden ja asiatarkistuksen tarkkuuteen.

Minulle tapahtumatuotannossa työskenteleminen on ollut ilma, jota hengitän. Festivaalien ja tapahtumien rytmi on ollut osa elämääni puolitoista vuotta. Toivon, että voin vielä joku päivä tehdä vastaavanlaisia töitä. Olen elänyt musiikkibisneksen seuraamisen kanssa jo niin pitkään – aina vuoden 2010 seminaarityöstä, ettei minusta ole enää perusfaniksi/musiikinkuluttajaksi. Tämän takia olen aloittanut oman projektin. Siitä sitten enemmän myöhemmin.

Tärkeintä minulle tässä vaiheessa on löytää työ, jossa voin toteuttaa kirjallista osaamistani. Tekstien tuottamisesta nautin ja sitä teen suurella palolla. Kunpa pääsisin vielä toteuttamaan markkinointisuunnitelmia yhtä ammattilaisen kanssa, mitä Loud N’ Livella sain. Haluan päästä kehittämään jonkun organisaation markkinointia ja viestintää, sillä nyt haluan näyttää mihin minusta oikeasti on tällä alalla.