Rähinä-energiaa loppukesän sadepäivän pimentyneeseen syksyiseen iltaan
Elämässä sattuu niin pieniä kuin suuria asioita, joilla on parhaimmillaan tai pahimmillaan vaikutusta myös pitkälle eteenpäin. Kun vuosi sitten keväällä lähdin etsimään töitä muualtakin kuin Etelä-Pohjanmaalta, muodostui syntymäpäiväkemuistani yhdistynyt läksiäiset, kun muuton työn perässä näytti olevan käsillä. Viime tingassa työ meni alta, mutta läksiäiset järjestin joka tapauksessa samassa, sillä muutto alkoi tulla päässäni ainoaksi vaihtoehdoksi. Koska en ole pönöttävien juhlien kannattaja, esiintyjäksi buukkasin Brädin, sillä tiesin bileiden saavan hänen esiintymisestään kunnolla happea.
Nyt tasan vuosi myöhemmin kun olin aloittelevan räppärin managerin tehtäviä parissa eri tapahtumassa hoitamassa, tapasin artistini viimeisemmän esiintymisen jälkeen räpin lahtelaisikonin Kapan, jonka kanssa oli todella mukava jälleennäkeminen ja, jolle oli kiva päästä huikkaamaan läksiäisten olleen todella läksiäiset – ja muutto olisi edessä herran kotikaupunkiin. Brädin syy olla samana iltana Kärkölässä Kärrypäivillä oli Rähinä Special, jossa hän esiintyi viimeisessä sessiossa yhdessä kvartettina Uniikin, Spektin ja Nelli Matulan kanssa. Koska olin luvannut parille fanille kyydin Lahteen, sain hyvän syyn työtehtävieni loputtua jäädä vielä katsastamaan Rähinän artistien menon loppukesän sadepäivän illassa.
Koska pieniä Nelli-faneja oli useampi rivillinen, aloitti itseoikeutetusti show’n Nelli Matula. Pikku hiljaa kappale kappaleelta lava täyttyi myös Rähinän äijistä. Brädi saapui lavalle, kun oli Kombon aika, Uniikki Polttarit-kappaleeseen, ja lopulta lavalle kipusi Spekti. Spiikit johdattelivat hyvin ja jouhevasti tunnelmasta ja biisistä toiseen. Kappaleiden välillä oli pientä naljailua ja kissanhännän vetoa siitä, että oliko vielä kesä vai oltiinko jo syksyn puolella. Macho Fantasticon jälkeen Nelli otti vielä tilanteen talutushihnaan ja näytti Lemmikillään, ettei hän ole artistina tullut nöyristelemään.
Oli hienoa havaita kuinka saumattomasti yhteen hioutuneita jätkät ja Nelli olivat keskenään. Tämä tuli esiin niin esiintymisissä kuin jutusteluissa kappaleiden välillä. Esimerkiksi Hätähuudon ja Tyynysodan aikana yhteispeli ja lauluosuudet olivat luontevia. Vaikka muut jäivät lavalle pidempään kuin Nelli, eihän hän jäänyt pätkääkään heikommalle. Rekan kontin muodostama lava oli pieni, muttei kuitenkaan liian pieni isoille brandeille. Liikkuminen ja biiseihin eläytyminen olivat luontevaa ja kaikki artistit huomioivaa. Jokaisen kipaleita kaikui Kärkölän kaduilla vuoroin, ja jokainen pääsi ottamaan paikkansa kylmenevässä illassa.
Ammattilaisuus tuli esiin hyvin, kun valot sammuivat Junan aikana, mutta energia ja myönteisyys eivät hyytyneet, vaan hyväntuulisuus säilyi kaikista huolimatta sekä puheissa että koko esiintymisessä. Tunneliin päätymisestä jopa vitsailtiin. Oli myös hienoa seurata sivusta keikan jälkeen artistien ja fanien tapaamisia: Nelli tapasi pikkufaninsa samalla energialla mitä lavallakin huokui sulkien jokaisen tapaamansa fanin vuorollaan haliinsa. Nimikirjoituksille ja kuville oli kysyntää, ja oikeaa valaistusta katulappujen katveesta etsittiin, jotta kuvista näkyisi edes jotain. Pidempään kiertäneet aikuisemmat fanit kerääntyivät lopuksi Brädin ympärille. Kapa sai kertoilla kuulumisiaan artistina, ja yhdessä ihmeteltiin kesää, jota ei oikeastaan koskaan tullutkaan. Brädi myös kyseli tuttujen faniensa kuulumisia. Samanlaisen turisemishetkin fanit saivat myös Spektin kanssa.
Esiintymisen aikana en uskaltanut irrotella kunnolla, kun tuntui siltä, että piti pysyä jonkinlaisessa manageri-identiteetissä. Ympärilläni kun oli artistini tuplaajansa kanssa, järjestävän tahon edustajia sekä artistini tuttuja. Esiintyjistä ja yleisöstä kummunnut energia ja kylmyyden estäminen sateisessa päivässä ulkona oleilun vuoksi saivat minut asteen ja parin verran liikehtimään räpin tahtiin. Vauhtiajoilla oli helpompi välillä olla vapaalla, kun ei ollut pelkoa tunnettuudesta ammatti-identiteetissä. Mutta niitä muistoja sitten myöhemmin syksyn alussa.