Räppärien syömänä kuunnellen Yö-muunnelmia

Pitkään mietin osallistuisinko Lahden Yöhön vai Summer Upiin. Molempien seteissä vilisi mielenkiintoisia artisteja, mutta molemmat myös järjestettiin samaan aikaan. Tämä on kyllä outo yhtälö, sillä kahden tapahtuman samanaikaisuus syö kyllä matkailueuroja. Esimerkiksi hotelleille ja kaupoille pidempiaikainen matkailijoiden saapuminen olisi parempi. Seinäjoellahan on nyt parina kesänä ”hinattu” vuosittaisia tapahtumia eri aikoihin totutusta, kun kaupunkiin on saapunut muitakin tapahtumia. Nythän Seinäjoella on urheilun juhlaa Kalevan kisojen ansiosta.

Kuten jo edellisessä blogikirjoituksessa mainitsinkin, päädyin lopulta Summer Upiin. Painavampana syynä pitkänhuiskea Brädi. Kun pääsee niin harvoin todistamaan tuon suomiräpin kultakurkun vetoa, niin kyllähän sitä pitää ehdottomasti, juuri, Mukkulanrantaan päästä. Vielä, kun keikkakaveri nostaa innostusta. Eikä muukaan Summer Upin perjantain kattaus huonoa ollut: Roope Salminen ja Koirat, Nikke Ankara, Robin, Post Malone, Machine Gun Kelly, Teflon Brothers sekä ”pienemmistä” nimistä Töölön Ketterä ja Kube.

Roope Salminen tarjosi yllin kyllin hittejään Koiriensa keralla. Tuolloin vielä muutamat taivaalla lipuvat pilvet peittivät vielä välillä auringon, mutta Brädin aloitettua pilvetkin hävisivät, ja Mukkalanrannasta muodostui vellova yleisömeri. Bilemeiningin alueelle toi Lahen oman Kapa.

Räpin päälliköiden kuningas ja Lahden ruhtinas näytti miksi hän on räppiäijien räppiäijä ja Lahen oma jäbä: isot räppikipaleet vuosien varrelta, kotikaupungin ylistystä niin sanoin kuin lavalle saapuneiden Panu Willmanin, Nikke Ankaran, Toni Wirtasen & Lahti Unitedin kera. Mikä parasta, vaikka lava oli hetkittäin täynnä mikkiin sylkeviä siipimiehiä, vain yksi sai täyden huomion. Brädin lavakarisma on vertaansa vailla. Siihen yhdistettynä keski-ikää lähestyvän kokeneen konkarin varmuus, itseluottamus ja rentotyyli saavat aikaan intiimin, mutta menevän tunnelman alueelle ja takaavat loistavan fiiliksen. Ei liiallista uhoa, eikä turhaa hosumista. Silti mennään kotikulmilta ysärille, Saturnukseen. Kylmää ei ole kenelläkään, kun Kapa tarjoaa lämpöä koko rahan edestä. Jengi oli niin isällisessä otteessa hallussa, että koko festarit olisi voinut jättää Brädin lopettamiseen. Vaikka välillä lava olikin tupaten täynnä wingmanejä, oli tuplaajiakin tuplasti: Meissin lisäksi pitkästä aikaa Kapan vierellä nähtiin myös Halmelan Janne.

Kun Brädi on artisti, joka sytyttää yleisön liekkeihin, niin Nikke Ankaralla on maaginen kyky tarjota tulisarjoja. Ihan kirjaimellisestikin. Nimittäin siinä missä Brädi luotti omaan jengiinsä ja biiseihinsä, Niken show’ssa pyrot lämmittivät kylmenevässä kesäillassa konkreettisesti. Mukana oli myös rumpali. Niken aurinkolasit päätyivät vain pari kertaa pois kasvoilta, juuri oikeissa kohdissa ja pieni ele – eturivin tyttöset olivat haltioissaan. Biisilista täyttyi hyvin pitkälle Vain elämään -kappaleista, mutta miks ei? Toisaalta täytyy sanoa, että Robinin vetäessä oman settinsä aikana Rakkaus on lumivalkoinen tuli hiphop-festivaaleille kyllä kunnon annos Yötä, missä mentiin kyllä aikalailla pettävällä jäällä. Robinin kohdalla täytyy kyllä sanoa, että jäbiskän energia valloittaa kyllä festarit kuin festarit, ja on parasta just nyt. Ihmeellisesti sitä aikuisyleisökin anniskelualueella osasi popin prinssin biisit sanasta sanaan, ja tunnelmaa voikin kuvata termillä hurmoksellisuus.

Summer Up on tapahtumana hyvin järjestetty: Alue on toimiva, ja palvelu hyvää lipunvaihdosta turvatarkastukseen ja VIPin hostiin. Ainoa miinus oli vesipisteiden vähyys, mutta märistä edellisen päiväisistä keleistä huolimatta ei kuraisia ja veteliä maa-alueita joutunut juurikaan tarpomaan. Tänä vuonna myös VIPin puolelta pääsi nauttimaan päälavan etualalla. VIPin ruoka oli maittavaa, ja järjestelyt sujuivat. Nämä kaikki vaikuttivat siihen, että festarimieli säilyi aurinkoisena ja iloisena. Edes sivusta kuullen ei vittumaisia kommentteja tullut järjestyksenvalvojilta, vaan ohjeistukset olivat jämäkän kohteliaita.

Vaikka olisi mukavaa muistella enemmänkin 15. Summer Upia, on nyt puolestaan aika pakata Tall Ship Race Festivalia varten, sillä alkava viikonloppu tarjoaa pitkämastoisten laivojen lisäksi mahtavissa puitteissa musiikillisia anrtimia. Niin, tänä kesänä mun ei pitänytkään osallistua yhteenkään festariin. TSRF:n jälkeen olisi vielä vuorossa kaksi festivaalia. Niiden lisäksi kahdessa tapahtumassa tulen olemaan töissä.