Saavutettavuuden viidakossa kettuna savannilla

Viime vuonna tähän aikaan kirjoitin näppäimistö kuumeten Postimuseolle Viestintä- ja asiakaskokemusanalyysiä. Naputin viimeiset sanat siihen viimeisenä työpäivänä ennen joulua. Tämän vuoden aikana olenkin sitten levittänyt saavutettavuuden sanomaa ensin organisaatiomme sisällä, sitten myös laajemmalti yhteistyöorganisaatioille. Analyysin kautta esimerkiksi Postimuseon verkkosivuille on lisätty esteettömyysasioiden esittelyjä ja huomioitu julkaisuissa vaihtoehtoisia tekstejä kuviin. Olen päässyt myös museokeskus Vapriikin tasa-arvo ja yhdenvertaisuus -työryhmään. Olen myös aloittamassa toimintaa TAKO-verkoston moninaisuustyöryhmässä. Vapriikin tasa-arvo ja yhdenvertaisuus -työryhmässä edistämme saavutettavuutta, esteettömyyttä, moninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoisuutta museokeskuksessa, Amurin museokorttelissa, Museo Milavidassa sekä organisaatioissamme. Nyt syksyn aikana olen Postimuseon palavereissa tuonut esiin saavutettavuuden eri puolia suunnitteluja tehdessämme. Esimerkiksi uuden museotilan, Kohtaamispaikka Kuplan, suunnittelussa on huomioitu erityisesti esteettömyys, mikä lisää kaikkien mahdollisuutta osallistua Kuplan keskusteluihin ja tapahtumiin. 

Vuoden aikana olen huomannut kuinka tämä saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden asia on muodostunut jälleen sydämen asiakseni. Aikoinaan kun opiskelin mediatuotantoa Turun taideakatemiassa, tein dokumenttikäsikirjoituksen Kettuna savannilla – kahden maailman välissä. Tuolloin tarkoituksenani oli saada toteutettua dokumentti puolivammaisesta ja hänen elämästään. Halusin, että ihmiset ymmärtävät millaista on elää niin sanotusti toiminnaltaan normaaleille tehdyssä ympäristössä. Halusin näyttää, että on myös näkymätön, mutta arkeen vaikuttava, vamma. Itse asiassa vamma ei ole ihmisen ominaisuus, vaan henkilön ja hänen ympäristönsä välinen suhde: Ihminen on vammainen silloin, kun hän kohtaa vaikeuksia pitkäaikaisen liikkumis- tai toimintaesteen sekä ympäristössä ilmenevien puutteiden ja / tai asenteiden vuoksi.

Saavutettavuuden seitti

Ammatillisesti saavutettavuus on verkkosivujen kautta tullut minulle eteen ensimmäisen kerran 2000-luvun puolivälissä, tarkemmin sisällöllisen saavutettavuuden osalta. Sen jälkeen se on ollut mukanani eri töissäni erityisesti verkkosivuviestinnän kautta, mutta olenpa analysoinut myös viranomaiskirjeviestintää sen parantamiseksi saavutettavammaksi. Saavutettavuus mielletäänkin erityisesti verkkopalveluiden saavutettavuudeksi, esteettömyydeksi digitaalisessa ympäristössä. Se nähdään pääsääntöisesti teknisenä saavutettavuutena, joka liittyy niin sanotun digilain noudattamiseen. Kuitenkin viestinnän saavutettavuuteen kuuluvat myös sisällöllinen osuus: kielellinen ja kognitiivinen saavutettavuus. Siis ymmärrettävyys ja helppokäyttöisyys.

Viestinnän saavutettavuus on vain pisara saavutettavuuden meressä, sillä se on vain osa yleistä saavutettavuutta. Kokonaisuudessaan yleiseen saavutettavuuteen kuuluvat vielä rakennetun ympäristön ja tilojen esteettömyys sekä palveluiden saavutettavuus. Palveluiden saavutettavuus puolestaan kokoaa allensa esteettömyyden lisäksi hinnoittelun saavutettavuuden, yhdenvertaisen asiakaspalvelun sekä saavutettavuuden eri aistien kautta. Palveluiden saavutettavuuteen kuuluu myös sosiaalinen saavutettavuus, joka liittyy asenneilmapiiriin, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen. 

Hyvä sosiaalinen saavutettavuus mahdollistaa kaikenlaisten ihmisten yhdenvertaisen osallistumisen ja toimimisen yhteiskunnan eri osa-alueilla, kuten kulttuurielämässä. Se tulee esiin ihmisten välisissä kohtaamisissa ja palveluissa huomioimisena. Sosiaalinen saavutettavuus on myönteistä asennetta ihmisten moninaisuutta kohtaan. Moninaisuuden huomioiminen taas on tilojen ja palveluiden saavutettavuutta, henkilökunnan avointa asennetta sekä ennakkoluulotonta ja yhdenvertaista palvelua. Se auttaa luomaan perustaa yhdenvertaisuuden tavoittelulle. Yhdenvertaisuus on kaikkien samanarvoisuutta ja syrjimättömyyttä erilaisista ihmisen ominaisuuksista huolimatta. Näin kaikki yleisen saavutettavuuden osat verkottuvat toisiinsa kuin hämähäkinseitin osat toisiinsa. Ei siis huolta, jos tunnet luettuani olevasi yhtä sekaisin kuin kärpänen kiinni hämähäkinseitissä.

Yhdenvertaisuudella moninaisuutta – savannista hoidettu sekametsä polkuineen

Olen pohtinut saavutettavuutta monelta eri puolelta. Olen prosessoinut myös sitä, että haluanko tuoda itseni esille nimenomaisesti vammaisena. Olen kyllä puhunut siitä avoimesti, mutta haluaisinko olla esimerkiksi kuvissa edustamassa näkymättömiä vammaisia moninaisuuden esille tuomiseksi. Enhän käytä apuvälineitä. Ihminen harvoin ymmärtää toisen näkökulmaa, ennen kuin itse tai läheinen kokee vastaavan. Vammani avulla ymmärrän, että toiminnallisten esteiden huomioiminen suhteessa esteettömyyteen ei riitä. On huomioitava myös muut esteet, kuten värikontrastit, käytettävät kuviot ja tilojen aiheuttamat tunnetilat. Olen siksi pyrkinyt ottamaan selvää kaikista mahdollisista erityisyyksistä ja niihin liittyvistä tarpeista suhteessa palveluiden saavutettavuuteen ja tilojen esteettömyyteen. Vaikka kompromisseja välillä joudutaankin tekemään, on tärkeää edistää esteettömyyttä jokaisella sen osasella. Loppujen lopuksi toimista hyötyvät myös muut. Kaiteet eivät vain ole liikunnallinen tuki liikuntavammaisille ja käsijohde näkövammaisille, vaan myös tukea monelle sekä suoja putoamista vastaan. Portaiden huomiomerkinnät helpottavat portaissa liikkumista myös näkevillä, tekstitys videossa taas auttaa niin kuulovammaisia kuin neurokirjon ihmisiä.

Saavutettavuuden huomioiminen palveluissa luo yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta. Se näyttää, että organisaatiossa välitetään jokaisesta. Moninaisuuden arvostaminen näkyy ja kuuluu valinnoissa. Esimerkiksi tämän vuoden Linnan juhlat -lähetyksessä selostajat eivät maininneet Special Olympics -maailmankisoissa menestynyttä urheilijaa, mutta monen normiurheilijan kylläkin. Special Olympics on kehitysvammaisten liikunta- ja urheilujärjestö, maailmankisat taas järjestetään kahden vuodenvälein niin, että kesä- ja talvimaailmankisat vuorottelevat. Keskusteluissa moni moittii Inka-Johanna Kolhinojaa siitä, että hän loukkaantui turhasta, eikä sellaista selostajienkaan tarvitse tuntea, jota tavallinen kansa ei tunne. Moni myös on kirjoittanut hänen hakevan vain julkisuutta. Tässä tulee esiin hyvin se asenneympäristö, jossa elämme. Tennismaajoukkuelaiset ja maastohiihdon nuorten maailmanmestari saivat nimensä kuuluviin kättelyjonon edetessä. Kehitysvammainen uinnin arvokisamitalisti jäi mainitsematta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Kolhinoja nostaa esiin sosiaalisessa mediassa, miten kehitysvammaisten urheilijoiden menestystä ei ole huomioitu mediassa. 

Erilaisuuden rikkaus on yhä näkymätöntä. Tämän takia minulle on hyvin tärkeää olla heidän äänensä, jotka muutoin eivät saa näkökulmaansa esille. Olen hyvilläni, että saan edistää saavutettavuutta ja osallisuutta sekä olla luomassa yhdenvertaisempaa ja moninaisempaa museokenttää pienin askelin. Minusta ei ole vammaisaktivistiksi, vaikka en häpeä nostaa vammaani. Olen ennemminkin kettuna savannilla muuttamassa sitä savannia hoidetuksi sekametsäksi polkuineen.