Tarinoiva innostaja antaa enemmän
Nykyään erilaisia messuja, tapahtumia ja seminaareja järjestetään kullekin alalle yhtä tiheään kuin sieniä syysnurmella. Näihin otetaan puhujiksi alan parhaita ja / tai muuten mielenkiintoisia henkilöitä, jotka tavalla tai toisella voivat vähänkään liipata kyseiseen alaan liittyvää aihetta jostakin näkökulmasta.
Itse osallistuin nyt toistamiseen Markkinointiviikon, Promoexpon ja Meetings & Events -tapahtuman messukokonaisuuteen. Opintoni, blogini sekä LinkedIn-artikkelit mielessäni keskityin kojukiertämisen sijasta enemmänkin seminaarien, paneelikeskusteluiden ja esitysten seuraamisiin. Sen lisäksi, että sain paljon kokonaistietoa tämän hetkisestä markkinoinnin ja tapahtumatuotannon kuvioista, huomasin eri tapoja tuottaa esiintymisensä. Voin jakaa nämä tavat neljään esiintymistyyliin:
1. Itsensä esittelijä
2. Perusesityksen pitäjä
3. Tarinan vuoksi tarinoija ja
4. Innostaja.
Itsensä esittelijä kokee tilaisuuden olevan hyvä itsensä, osaamisensa ja / tai yrityksensä markkinoimiseen. Hän on rutinoitunut esiintyjä, joka mieluummin esittelee omia saavutuksiaan kuin oikeasti linkittää saamansa aiheen niihin seikkoihin, joita osallistujat ovat luulleet tulleensa kuuntelemaan, ja mitä ovat kuvitelleet saavansa otsikon perusteella. Itsensä esittelijä sanoo asioita päälle liimatusti, jotta esityksen seuraajat vain huomioisivat hänet. Perusesityksen pitäjä taas puhuu paljon, viljelee alan termistöä ja perustaa tietonsa faktoihin, mutta jälleen osallistuja kokee, ettei hyödy esityksestä yhtään mitään. Faktoja ja dataa ei liitetä vastauksina kysymyksiin: Mitä data tarkoittaa käytännössä, miten se vaikuttaa toimintaan ja miksi se oikeasti on oleellinen. Tarinan vuoksi tarinoija on aiheesta itse innostunut puhuja, joka ei ole miettinyt ajan kulua, hyppii aiheen osa-alueesta toiseen vain käydäkseen läpi mahdollisimman montaa asiaa, mitkä kiinnostavat ja innostavat häntä itseä. Hänen esityksensä on sekava, osia jää käymättä läpi, täynnä ajankulun stressaamista, eivätkä tarinat linkity mihinkään aiheeseen liittyvään. Innostaja taas puhuu aidosti ja selkeästi sitoen asiansa aiheeseensa. Hän ei mieti slideja ja on läsnä tässä ja nyt. ikään kuin aikaa ei olisi, mutta hän pysyy hyvin aikataulussa. Hänen tarinan sitoutuvat niin aiheeseen kuin niihin ajatuksiin, joita innostuja haluaa herättää kuulijassa. Hän näyttää selkeästi oman innostuneisuutensa aiheeseen tarttuvasti. Esityksen aikana katsojat ovat vapautuneita, hymyilevät, nauravat ja uskaltautuvat kysymään lisää aiheesta. Toki nämä tyylit voivat sekoittuakin. Koin messuilla esimerkiksi itsensä esittelijän tarinoijan ja perusesityksen pitäjän, joka nosti työhistoriansa tai yrityksensä kärkiasiakseen.
Osallistuin tässä taannoin markkinointiprosessia koskevaan seminaariin, jossa kerrottiin, että ihminen muistaa kyseisistä tilanteista kolmen viikon päästä helposti vain kymmenen prosenttia asiasta. Kun on muistin tukena jotain konkreettista, niin muistaa varmasti enemmän: Muistiinpanot, kuvia mielenkiintoisista kuvioista ja kaaviosta. Tarinoiva innostaja antaa enemmän – tunnejäljen. Tarinoiva innostaja on kaikista paras esiintyjä. Hän kuvailee tarinan avulla sitä, mikä ero on kahden toimintatavan välillä. Hän herättää tunteita, vapautunutta naurua. Kun Aleksi Salminen kuvasi konseptillista palvelutyyliä, hän toi esiin kassalla kuullun ”Saako olla jotain muuta?” -kysymyksen omituisuuden kertomalla, miten ystävänsä oli vastannut kysymykseen ”400 grammaa jauhelihaa, kiitos!”. Kuulijat naurahtivat, kun Salminen kuvasi kassan hämmentyneisyyttä vastaukseen. Tarinansa avulla Salminen ilmensi näkökantaansa, miten palvelukonseptointi poistaa wow-efektin asiakaspalvelusta. Jos hän olisi sanonut esimerkiksi, että ”minä tiedän asian olevan näin, koska olen ollut alalla xxx vuotta. Palvelukonseptointi tekee asiakaspalvelusta tylsää ja turruttavaa.”, ei monikaan yleisöstä sitä enää muistaisi. Mutta tuolla idean sisältävällä tarinallaan, hän varmasti herätti kuulijat niin, että moni muistaa sen vielä jouluostoksilla ollessaan kuullessaan tuon ”Saako olla jotain muuta?” -lauseen.
HP Parviaisen aiheen otsikkona oli Härmästä Hollywoodiin – Perse edellä puuhun. Tuo kuvaa niin Duudsonien tyyliä kuin matkaa. Yleisön yllätykseksi HP symbolisoi otsikon jälkimmäiseen osaan myös näkökulman vaihdoksen. Kun jokin ei toimi, niin vaihtaessa niin näkökulman kuin toimintatavan menemällä "perse edellä puuhun" eli toisella tavoin, tilanne muuttuu. Tämän hän sitoi niin Duudsonien tarinaan kuin ajatukseen, mitä tapahtuu ihmiselle kävellessä päin lasiovea. Jos joku sattuikin näkemään tuon nolottavan tilanteen, niin paikalta luikkimisen sijasta hymyily silminnäkijälle antaa oikeuden naurahtaa tilanteelle. Onhan tuo sivustaseuraajalle huvittavan näköistä. Samalla saat kontaktin toiseen ihmiseen. Mikä sen parempaa hektisessä elämässä, jossa ei edes katsota eteen, vaan kengän kärkiä tai luuria.
Tarinoilla näkökohtia tuovat innostajat ovat niin läsnä tilanteessa, että tulee kiireettömyyden tuntu. Slideja on vähän, niissä on vain tärkeimmät asiasanat, eikä niihin edes vilkuilla. Kuin ikuisuus olisi tässä ja nyt, vain esiintyjä ja yleisö. Kuin olisi ajattomassa kuplassa, jossa puhuja osaa asioita yhteen sitomalla luoda alusta loppuun etenevän miksi-kysymykseenkin vastaavan tarinallisen tuokion. Kaikki on selkeää argumentaatiota, jossa sanomassa kaikki esille tuodut seikat linkittyvät toisiinsa, ja kuulija pystyy nappaamaan omaan tilanteeseensa häntä hyödyntävät seikat.
Oikeastaan tarinoivan innostajan toiminta esityksen etenemisessä lähtee loogisesti samoin askelin kuin asiakasymmärryksen kerääminen – onhan esitys palvelua parhaimmillaan. Kaiku Helsingin palvelumuotoilujohtaja Elina Piskonen kertoi esityksessään Älä oleta! Palvelumuotoilun avulla teet markkinointiviestinnästä aidosti asiakaskeskeistä asiakasymmärryksen keräämisen olevan nelivaiheinen. Ensimmäisenä on tiedostettava kohderyhmät. Toiseksi on tutustuttava valmiisiin aineistoihin. Asiakasymmärryksen keräämisessä laatu on määrää tärkeämpi. Viimeisenä vaiheena on tarjota käyttäjälle helpot tavat toimia. Toisin sanoen esitykseen siirtäen on hyvä mietittävä kenelle puhuu, mistä puhuu, millä tavalla esittelee asiansa ja lopuksi tarjota seuraajalle suoraan lapaan ne asian ytimet, joista hän pystyy tekemään omassa elämässään maalin.
Innostaja puhuu sydämestään, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hänelle aihe ei ole kliinistä, vaan osa elämäänsä, kokemusmaailmaa. Tarinoivat innostajat käyttävät samoja, puheessa usein toistuvia sanoja. Näitä ovat unelma, intohimo, sydämellä tekeminen, luovuus ja positiivisuus. Nämä paistavat läpi heidän sanojen painokkuudessaan, katseen syvyydessä ja voimassa, kasvojen innostavuutta huokuvassa ilmeessä. He eivät yritä olla sen enempää kuin ovat. Innostajien ansiosta olen lähtenyt toteuttamaan muutosta omassa osaamiseni viestinnässä. Muutosta toteutan tämän syksyn aikana. Jo nyt internetsivuillani on mahdollista nähdä uutta tapaa viestiä. Haen vielä mukaan wow’ta, sillä enhän tällä persoonallisuudellani voi vain kaavamaisesti kertoa siitä laajasta osaamisestani, mitä minulla on. Koska kaikki on viestintää, tämä wow-ajattelu laajenee muuhunkin toimintaani. Olenhan mielestäni melkoinen vau-tapaus jo persoonanakin!