Tuottelias tekstittäjä, tuttavuuksien solmija ja kiertelevä kulkuri – Enemmän kuin maineensa: Eino Leino

Tänään liputettavan Eino Leinon, syntymänimeltään Armas Einar Leopold Lönnbohm, tuttavapiirissä vaikuttivat muun muassa Tuusulan taiteilijayhteisön Pekka Halonen, Jean Sibelius, Eero Erkko ja Juhani Aho. Muita hänen seurapiiriinsä kuului esimerkiksi Axel Gallén – Gallen-Kallela myöhemmin, Leevi Madetoja, V.A. Koskenniemi, Otto Manninen, Arvid Järnefelt ja Hella Wuolijoki. Veljensä Kasimirin kautta Eino Leinolla oli kontakteja varsinkin kulttuurin eliitistä. Oikeastaan Leinon sosiaaliset verkostot saattoivat olla jopa laajemmat kuin nykypäivän someaktiiveilla, sillä Eino Leino eli ja liikkui kaikkialla. Häneen oli helppo tutustua niin tavallisen kansan kuin yhteiskunnan huippujen. Menipä Leino kerran naimisiin myös Aino Kajanuksen kanssa, vaikkei avioliitto kestänytkään. Eino Leino osasi ottaa paikkansa seurassa ja hän oli jo Hämeenlinnan Lyseon aikoinaan luokkansa henkinen johtaja. Myöhemmin Leino tunnettiin myös Virossa, erityisesti Tallinnassa ja Tartossa, sekä Ruotsissa.  

Niin kuin ystävänsä Tuusulanjärven rannalla, myös Leino sai innostuksensa Kalevalasta ja suomalaisesta myyttisestä runoudesta. Hänestä muodostuikin kirjallisuuden puolella uusromantiikan ensimmäinen ja merkittävin tuottaja. Katsopas vaikka Helkavirsiä, jolla Eino Leino myös uudisti runoutta. Jo ylioppilasaineessaan hän käsitteli suomalaista kansanrunoutta. Leinon kirjallisia esikuvia olivat Kalevalan ohella myös Kivi ja Lönnrot. Tärkeitä hänelle olivat lisäksi Runebergin ja Topeliuksen runot. Runebergin runoja hän suomensi jo lukiossa ollessaan. Lyseossa Leino toimi peräti koulunsa lehden päätoimittajana. Leino jätti jälkeensä laajan tuotannon, koska hän oli tuottelias kirjoittaja ja aloitti jo 12-vuotiaana runojensa julkaisun – tuolloin hänen runonsa Kajaanin linna näki päivänvalon Antti-veljen Hämeen Sanomissa.

Opinnot Aleksanterin yliopistossa saivat jäädä, kun runokokoelmat Maaliskuun lauluja ja Tarina suuresta tammesta julkaistiin. Leino painatti uransa aikana juuri runokokoelmia, mutta myös näytelmiä, romaaneja sekä kirjoituksia lehtiin. Hän osallistui useammankin lehden toimittamiseen: Päivälehti, Sunnuntai, Nykyaika ja Helsingin Sanomat. Hän työskenteli toimittajana, kulttuuriavustajana, teatterikriitikkona, pakinoitsijana sekä päätoimittajana. Nuorsuomalaisena Leino taisteli teksteillään suomen kielen aseman, yleisen äänioikeuden sekä paremman koululaitoksen puolesta. Leino sai rankasti arvostelua osakseen, vaikka hänet koettiin myös aikakautensa puhetorveksi.

Leino nimi tuli tunnetuksi suurelle yleisölle lopullisesti 1900-luvun alussa hänen ollessaan Helsingin Sanomien vakinaisena pakinoitsijana. Tuolloin Leinosta muodostui aikansa julkisuuden henkilö. Itse asiassa tutuksi tulleesta taiteilijanimestä sukunimeä oli alkujaan mietitty hänen etunimekseen. Pelkkää Leino nimeä hän itse käytti runokokoelmassaan. Vaikka Eino Leino olikin julkisuudesta tunnettu, ei hänen boheemin runoilijan maine kertonut koko kuvaa hänestä itsestään. Boheemikautensa tavaramerkeillään kepillä, viitalla ja lierihatulla sonnustautunut Leino oli eräänlainen kulkija, joka ei soveltunut porvarilliseen elämäntapaan. Häntä voisikin kuvailla 1920-luvun dandyksi. Hän asui useassa kaupungissa niin Suomessa kuin Euroopassa, kuten Berliinissä, Roomassa, Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Leino taitoi rakkausrunot, mutta avioliittonsa epäonnistuivat yksi toisensa jälkeen. Häneen vaikuttivat sekä lapsuudessa isänsä menettäminen että vuoden 1918 tapahtumat, jolloin Leino kadotti jopa tavaramerkkeihinsä kuuluneet kiharat hiukset piileskellessään punaisia Helsingissä. Hän oli moniuloitteinen hahmo, joka muuntui tarvittaessa. Hän rakensikin käyttöönsä useita rooleja. Leino toi esille kantojaan Suomen itsenäisyyden puolesta, mutta halusi Viron kansalaiseksi elämänsä loppupuolella. Seurapiirileijona raapaisi pakinoitsijana politikkoja, tieteen taitajia sekä muita kirjailijoita, vaikka luonteeltaan Leino oli hyvänlainen.

Eino Leinon luova aika ajoittui 35 vuoteen, jolloin hän julkaisi valtavan määrän kirjoituksia ja pakinoita sanomalehtiin, arvosteluja ja esseitä sekä yli 80 alkuperäisteosta. Hän toimi aktiivisena kääntäjänä ja suomensi muun muassa Danten Jumalaisen näytelmän. Leino piti runollisia iltoja Suomessa ja myöhemmin myös Virossa. Virokytköksen ja runoiltojen vuoksi Leinosta mieleeni nykyrunoilijoista nousee Laaksose Heli. Tuotantonsa Eino Leino ammensi kansanperinteestä ja kalevalaisuudesta laajentaen tyyliään eurooppalaiseen kirjallisuuteen. Valtion kirjallisuuspalkinnon Leino sai vuosina 1899, 1900, 1902, 1904, 1907, 1908, 1911–1912, 1915–1918 sekä 1920.

Suuresta tuotannostaan huolimatta Eino Leino menehtyi köyhänä ystäviensä luona Tuusulassa 47-vuotiaana 10. tammikuuta 1926. Hän sai valtiolliset hautajaiset, johon osallistui muiden muassa presidentti Relander. Hietaniemen hautausmaalla sijaitsee Leinon viimeinen leposija ja hänen patsaansa taas Esplanadin puistossa Helsingissä.

Juhlikaamme tänään runoilija, prosaisti, toimittaja ja kriitikko Eino Leinon syntymäpäivänä hänen elämää ja tuotantoa!

Leinon tuotannosta esimerkkejä

Runoja

Maaliskuun lauluja, 1896; Yökehrääjä, 1897; Sata ja yksi laulua, 1898;
Hiihtäjän virsiä, 1900; Pyhä Kevät, 1901; Kangastuksia, 1902;
Helkavirsiä I–II, 1903, 1916; Simo Hurtta I–II, 1904, 1919;
Talviyö, 1905; Halla, 1908; Tähtitarha, 1912; Painuva päivä, 1914; Elämän koreus, 1915;
Leirivalkeat, 1917; Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja, 1919;
Syreenien kukkiessa, 1920; Shemeikan murhe, 1925.

Romaaneja

Routavuositrilogia: Tuomas Vitikka, 1906; Jaana Rönty, 1907; Olli Suurpää, 1908;

Romaanisarja: Työn orja, 1911; Rahan orja, 1912; Naisen orja, 1913; Onnen orja, 1913

Paavo Kontio, 1915.

Eläintarinat: Mesikämmen, 1914; Musti, 1916; Ahven ja kultakalat, 1918.

Näytelmiä

Näytelmätrilogia: Lalli, 1907; Maunu Tavast, 1908; Tuomas-piispa, 1909;

Simo Hurtta, 1908; Maan parhaat, 1911; Karjalan kuningas, 1917.

Omaelämäkerta

Elämäni kuvakirja: erään lapsen muistoja, mielialoja ja mietelmiä, 1925.

Tekstissä käytetyt lähteet

Kainuun Eino Leino Seura ry. Eino Leino. https://www.kainuuneinoleinoseura.fi/eino-leino/. Viitattu 6. heinäkuuta 2021.

Kansallisbiografia. Leino, Eino (1878 - 1926). https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2833. Viitattu 6. heinäkuuta 2021.

Yle/Taitoja uteliaille. Eino Leino, runoilija, äidinpoika ja naistenmies. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/05/17/eino-leinon-paiva-runon-ja-suven-paiva-67. Julkaistu 17.toukokuuta 2010, Päivitetty 21.kesäkuuta 2018, viitattu 6. heinäkuuta 2021.

Yle/ Yle Areena: Eino Leino kolmessa minuutissa. https://areena.yle.fi/1-50003987. Julkaistu 20. kesäkuuta 2018, viitattu 6. heinäkuuta 2021.